Sa­no­ja ”huip­pu” ja ”in­no­vaa­tio” on vil­jel­ty vil­jal­ti suo­ma­lai­ses­sa kor­ke­a­kou­lu­po­li­tii­kas­sa. Niin usein, et­tä voi pu­hua ryös­tö­vil­je­lys­tä. Huip­pu­tie­det­tä ei syn­ny sil­lä, et­tä Po­wer­Point-esi­tyk­ses­sä näi­tä sa­no­ja tois­te­taan tar­peek­si mon­ta ker­taa. Si­vis­tys on muu­ta­kin kuin Ex­cel-tau­lu­koin­tia opin­to­pis­tei­den ja tut­ki­mus­jul­kai­su­jen mää­räs­tä. Asi­an ydin sa­no­taan yli­o­pis­to­lais­sa. Kau­no­pu­hei­ses­ti ja täs­mäl­li­ses­ti. Yli­o­pis­to­jen teh­tä­vä­nä on ”kas­vat­taa opis­ke­li­joi­ta pal­ve­le­maan isän­maa­ta ja ih­mis­kun­taa”.

Oman elä­män­his­to­ri­a­ni opin­to­po­lul­la olen on­nek­se­ni koh­dan­nut usei­ta to­del­li­sia huip­puo­pet­ta­jia. Opet­ta­jia, jot­ka ovat kan­nus­ta­neet mi­nua ja in­nos­ta­neet op­pi­maan li­sää. Hei­tä on ol­lut niin pe­rus­kou­lus­sa, lu­ki­os­sa kuin yli­o­pis­tos­sa.

Vii­me viik­koi­na olen aja­tel­lut yh­tä heis­tä, Tu­run yli­o­pis­ton his­to­ri­an leh­to­ri Mat­ti Män­nik­köä (1937–2024). Män­nik­kö oli his­to­ria-ai­nei­den kes­kei­siä opet­ta­jia yli kol­men vuo­si­kym­me­nen ajan. Sy­väl­li­sen lu­ke­nei­suu­ten­sa an­si­os­ta hän pys­tyi oh­jaa­maan opin­näy­te­töi­tä laa­jal­la skaa­lal­la. Oh­jaus pe­rus­tui opet­ta­jan ja opis­ke­li­jan vä­li­seen ta­sa­ve­roi­seen di­a­lo­giin. Aloi­tin opin­to­ni Tu­run yli­o­pis­tos­sa vuon­na 1990. Män­ni­kön lu­en­to­sar­ja ”His­to­ri­an­kir­joi­tuk­sen vai­heet, teh­tä­vä ja mer­ki­tys” oli en­sim­mäi­nen yli­o­pis­tos­sa suo­rit­ta­ma­ni kurs­si.

Mil­lais­ta oli Män­ni­kön huip­puo­pe­tus? Se oli klas­sis­ta lu­en­to-ope­tus­ta. Lu­en­noit­si­ja pu­hui 90 mi­nuut­tia ja opis­ke­li­jat te­ki­vät muis­tiin­pa­no­ja.

Muis­tiin­pa­nois­ta tuli pit­kiä. Asi­aa oli pal­jon, mut­ta Män­nik­kö tar­jo­si sitä loo­gi­ses­ti jä­sen­ty­nees­sä muo­dos­sa. Lu­en­to­jen seu­raa­mi­nen vaa­ti her­paan­tu­ma­ton­ta kes­kit­ty­mis­tä ja omaa ajat­te­lua. Lu­en­to­jen van­kan asi­a­pi­tois­ta ryt­miä ei sot­ket­tu piir­to­hei­tin­kal­voil­la tai ke­ven­tä­vil­lä anek­doo­teil­la. Opis­ke­li­joi­ta ei viih­dy­tet­ty, vaan hei­tä si­vis­tet­tiin.

Lu­en­to­kurs­sin jäl­keen hain Män­ni­köl­tä mer­kin­nän opin­to­kir­jaa­ni. Hän kai­voi pa­pe­ri­pi­nos­ta esiin tent­ti­vas­tauk­se­ni ja kävi sen läpi kans­sa­ni. Koh­te­li­aan ys­tä­väl­li­seen ta­paan­sa hän osoit­ti mi­nul­le vas­tauk­se­ni puut­teet.

Sel­lai­nen Mat­ti Män­nik­kö oli opet­ta­ja­na. Hä­nel­lä oli ai­na ai­kaa opis­ke­li­jal­le. Huip­puo­pet­ta­ja nä­kee opis­ke­li­jas­sa ih­mi­sen.

Kim­mo Aho­nen

Po­rin yli­o­pis­to­kes­kus