Huh­ti­kuus­sa au­rin­ko al­kaa pais­taa, mut­ta suo­ma­lai­nen si­ris­tää epä­luu­loi­ses­ti: on­ko tämä an­sa? Yleen­sä se on, mut­ta pa­rin ta­ka­tal­ven jäl­keen ke­vät vii­mein koit­taa.

Suo­ma­lai­nen he­rää tal­viu­nil­ta kuin kar­hu, mut­ta sen si­jaan et­tä mu­ri­see, se läh­tee lenk­ki-po­lul­le, is­tut­ta­maan pe­ren­no­ja ja te­ke­mään in­ven­taa­ri­o­ta au­to­tal­liin. Työ­ka­lut, ma­tot ja maa­li­as­tia kan­ne­taan au­rin­koon.

Mar­ras­kuus­ta maa­lis­kuu­hun kes­tä­nyt pas­sii­vi­suus vaih­tuu het­kes­sä yli­kier­rok­sik­si ja ke­vät­ma­nia is­kee. Kaik­ki täy­tyy teh­dä heti. Puu­tar­ha­työt, ke­vät­re­mont­ti, ul­koi­lu, gril­li­kau­den avaus, eh­kä jopa joo­ga­kurs­si. Ja tie­ten­kin pi­tää käy­dä mö­kil­lä "avaa­mas­sa kau­si", mikä tar­koit­taa lä­hin­nä sel­fien ot­ta­mis­ta jäi­sel­lä lai­tu­ril­la.

Kaik­ki tämä teh­dään kah­des­sa vii­kos­sa, kos­ka "nyt on va­loi­saa ja kos­ka nyt pi­tää NAUT­TIA!". Li­säk­si kaik­ki teh­dään sa­maan ai­kaan. Gril­li tu­lil­le, ha­ra­va esiin, sii­vo­taan va­ras­to, koo­taan las­ten tram­po­lii­ni ja jul­kais­taan Ins­tag­ra­miin kuva, jos­sa lu­kee “ul­ko­na on pa­ras ol­la”.

Ke­vääl­lä sää­en­nus­tei­ta tark­kail­laan kuin ky­sees­sä oli­si kan­sal­li­nen ur­hei­lu­la­ji. Ei­len lun­ta ja rän­tää, huo­men­na hel­let­tä ja au­rin­koa. Us­kal­taa­ko jo vaih­taa pit­kät kal­sa­rit short­sei­hin ja T-pai­taan? En­sim­mäi­nen te­ras­si au­ke­aa – suo­ma­lai­nen ot­taa olu­en top­pa­ta­kis­sa pipo pääs­sä, kos­ka "nyt on ke­vät".

Suo­ma­lai­sen ke­vät­huu­ma on het­kel­li­nen, in­ten­sii­vi­nen, ja täy­sin ir­ral­laan to­del­li­suu­des­ta. Kai­ken tä­män kes­kel­lä joku saat­taa kui­ten­kin jopa hy­myil­lä ai­dos­ti ja vaih­taa pari sa­naa naa­pu­rin kans­sa. Eu­fo­ri­aa ei kui­ten­kaan kes­tä pit­kään. Koh­ta saa­pu­vat taas hyt­ty­set, hel­le ja nok­ko­set. Ih­mi­set vä­sy­vät hul­luun aher­ruk­seen ja ve­täy­ty­vät mö­keil­leen mö­köt­tä­mään.

Ei­kä ke­vät sitä pait­si niin iha­naa ai­kaa ole. Ka­tu­pö­lyä nars­kuu ham­pais­sa, sii­te­pö­ly kir­ve­lee sil­mis­sä ja koi­ran­kak­ka­kes­kus­te­lu roi­hah­taa teks­ta­ri­pals­tal­la. On­han huh­ti­kuu kuu­kau­sis­ta jul­min.

Mut­ta juu­ri nyt suo­ma­lai­nen on ke­vät­hul­lu, ja se on kau­nis­ta kat­sot­ta­vaa. Siis­pä nau­ti­taan täs­tä ke­vään su­loi­sen kiu­sal­li­ses­ta siir­ty­mä­vai­hees­ta. Koh­ta on taas syk­sy ja pi­me­ää.

Art­tu Tuo­mi­nen

Po­ri­lai­nen kir­jai­li­ja ja ym­pä­ris­töin­si­nöö­ri, joka am­men­taa luo­mis­vim­man­sa po­ri­lai­ses­ta hul­luu­des­ta, ran­ni­kon luon­nos­ta ja Sel­kä­me­ren aal­lois­ta.