Analyysi: Liigan kulisseissa kuohuu
Viisi suurten kaupunkien liigaseuraa haluaa yhteisestä potista enemmän, kun taas pikkuseurat peräävät yhteisten tulojen tasaamista aikaisempaa enemmän.
Pauli Uusi-Kilponen
Analyysi
Jääkiekon SM-liigan voi hyvin yleisömäärien ja muiden tuottojen valossa. Ongelmana on taloudellisten edellytysten polarisoituminen. Kun Tampereella, Oulussa, Helsingissä ja ehkä myös Turussa voidaan pelaajabudjettia paisuttaa yli kolmen miljoonan, jopa lähelle neljää miljoonaa euroa, on muiden tultava toimeen 2–2,5 miljoonalla eurolla.
Kaiken lisäksi HIFK, Kärpät, Tappara ja TPS ovat esittäneet SM-liigalle yhteisten tuottojen uudelleen järjestämistä. Käytännössä ehdotuksella tähdätään siihen, että hyvin menestyneet joukkueet saisivat yhteisestä potista aikaisempaa enemmän.
Yhteisiin tuottoihin kuuluvat tv-oikeudet, liigatason mainosmyynti ja pudotuspelituotot välierävaiheesta eteenpäin. TV-oikeuksista jokainen seura saa 1,5 miljoonaa kaudessa.
Välierissä ja finaaleissa sekä pronssiottelussa tuotoista 20 prosenttia menee kotijoukkueen kassaan ja 80 prosenttia yhteiseen pottiin. Noin puolet potista menee finalisteille ja loput jaetaan menestyksen mukaan kahdeksalle parhaiten menestyneelle.
Tällainen järjestely on jo monivuotinen käytäntö.
Nyt siis edellä mainitut suurseurat haluavat enemmän yhteisestä potista. Perusteluna on muun muassa se, että ne myös tuovat suurimman osan yhteisistä tuotoista ja kansainvälinen kilpailu nostaa laadukkaiden pelaajien hintaa.
HPK, Jukurit, KalPa, JyP, KooKoo, Pelicans, SaiPa ja Ässät pyytävät liigahallitusta käynnistämään valmistelun siitä, miten parhaalla mahdollisella tavalla voitaisiin tasata tuloeroja seurojen välillä niin, että liiga olisi mahdollisimman tasainen ja sitä kautta kiinnostava. Tämä on suora vastaus edellä mainittujen kärkiseurojen ehdotukseen rahanjaon muuttamisesta. Ässät haluaa vielä tarkentaa kantaansa, koska niin moni päättäjä on seurassa vaihtunut tuon selvityspyynnön jälkeen.
Edellä mainittujen kahdeksan seuran kohdalla tilanne on se, että ne toimivat jatkuvasti riskirajalla. Laskukaava on hyvin yksinkertainen. Noin kolmannes koko budjetista, johon lasketaan suorat tuotot pääsylipuista ja oheismyynneistä sekä mainostuloista, menee pelaajapalkkioihin. Eli tulopuolelle pitää saada noin seitsemän miljoonaa, jotta voi ylläpitää noin kahden miljoonan joukkuetta.
Se taas edellyttää lähes jokaisen seuran kohdalla pudotuspelien alkukierroksille pääsyä ja 2–3 kotipelin saamista. Jos näin ei käy, tulee tuloksesta miinusmerkkinen. Jokainen peli tuottaa 100 000–150 000 euroa seuran kassaan.
Käytännössä tilanne on johtanut siihen, että monia seuroja pääomitetaan jatkuvasti joko yritysten tai yksityisten henkilöitten kautta,
Tämä ei voi olla tapa, jolla jatketaan pitkään.
Jos taas käy niin, kuin Pelicansille tänä vuonna, että seura joutuu karsimaan sarjapaikasta kolmen miljoonan joukkueella, on taloudellinen katastrofi lähellä.
Liigan pikkuseuroissa kysellään ihan aiheellisesti, että mitä järkeä suurseurojen on kasvattaa pelaajabudjettejaan vuosittain. Se perustelu ammutaan alas, että pelaaajille on pakko maksaa enemmän.
Pitää muistaa, että NHL:n kanssa eivät eurooppalaisseurat voi joka tapauksessa kilpailla. Sveitsissä taas maksetaan puolta enemmän kuin Ruotsissa. Ruotsista ei kuitenkaan kuulu samaa valitusta kuin Suomessa eli pelaajapalkkioita on pakko nostaa, jotta menestymme kansainvälisessä kilpailussa ja liigan on riittävän kiinnostava ja siellä pelaa riittävän kiinostavia pelaajia
Pienten seurojen yhteinen kanta on, että kiinnostavuutta kasvatetaan ja ylläpidetään nimenomaan sarjan tasaisuudella. Sen on SaiPa kuluvan kauden menestyksellään osoittanut.
Alas ammutaan myös liigan jakaminen kahteen 10 joukkueen A ja B-liigaan. Vahva näkemys on, että putoaminen ylemmästä alempaan olisi katastrofi. Yleisömäärä minimissäänkin puolittuisi ja tulot yhteistyökumppaneilta jäisivät murto-osaan.
Yksi seurajohtaja laski, että putoaminen alempaan liigaan merkitsisi pelaajabudjetin putoamista kahteen, kolmeensataan tonniin. Kaiken lisäksi hallin uudistaminen voidaan unohtaa. Seura ei voi ottaa tällaisen uha alla riskiä, eikä kaupunki.
Pitkä korpivaellus tai konkurssi ovat vaihtoehdot.
Konsensus vallitsee myös siitä visiosta, että liigaseurojen määrä hupenee muutaman vuoden sisällä kahdella tai kolmella. Ilman miljoonien eurojen ulkopuolista pääomapanostusta suoritustilassa olisivat ainakin Jukurit, Sport, SaiPa ja HPK.
Oma lukunsa ovat TPS ja Lukko. TPS saa pääomistajiltaan noin kolmen miljoonan pääomaruiskeen kaudessa tappioiden kuittaamiseksi. Saman verran tulee Lukolle viime vuodesta miinusta. Se hoidetaan konserniavulla.