Jou­lu­kuu­si jou­ti men­nä lop­pi­ai­se­na. Oli jo mu­ka­va pääs­tä eroon puus­ta, joka mel­kein kiu­sal­laan ko­ris­ti olo­huo­neen lat­ti­aa lo­put­to­mal­la neu­las­sa­teel­la. Mut­ta kuu­sen­ko­ris­tei­den pois­to tun­tui ikä­väl­tä, su­rul­li­sel­ta­kin. Tyt­tä­re­ni loh­dut­ti sa­no­mal­la: ”Ei se mi­tään, han­ki­taan en­si jou­lu­na uu­si kuu­si, ja nyt on enem­män ti­laa leik­ki­ä­kin.” Niin­pä; juh­lal­la oli ai­kan­sa, se tu­lee kyl­lä uu­des­taan, nyt on ar­jen vuo­ro.

Kol­me itä­maan tie­tä­jää esit­täy­ty­vät lop­pi­ai­se­na. Raa­mat­tu ei heis­tä pal­joa ker­ro, mut­ta kes­ki­ai­kai­set le­gen­dat si­tä­kin enem­män: Hei­dän ni­men­sä oli­vat en­sin­nä­kin Melc­hi­or, joka oli Nuu­bi­an ja Ara­bi­an ku­nin­gas. Hän toi vas­ta­syn­ty­neel­le kul­taa ja oli jou­kon van­hin. Toi­nen jou­kos­ta oli Balt­ha­sar, Saa­ban hal­lit­si­ja. Hä­net on ku­vat­tu kes­ki-ikäi­sek­si, ja hän oli se, joka toi mu­ka­naan mir­haa. Kol­mas oli nuo­rin, Kas­par. Hän tuli Tar­sii­sis­ta ja toi mu­ka­naan suit­su­ket­ta.

Kol­me tie­tä­jää läh­ti it­se kau­kaa tie­tä­mät­tä mää­rän­pää­tään. He läh­ti­vät seu­raa­maan täh­teä, joka joh­dat­tai­si hei­dät vas­ta­syn­ty­neen lap­sen luo. Meil­le jo­kai­sel­le tie­tä­jät voi­vat ker­toa jo­tain. Me muis­tam­me hei­tä, vaik­ka em­me sitä ai­na huo­maa. He toi­vat vas­ta­syn­ty­neel­le lah­jo­ja ai­van ku­ten me­kin an­nam­me kas­te­ti­lai­suuk­sis­sa lap­sel­le lah­jo­ja. Tie­tä­jien läh­te­mi­nen ke­hot­taa mei­tä myös seu­raa­maan täh­teä, joka syt­tyi Bet­le­he­mis­sä. Se ke­hot­taa mei­tä seu­raa­maan Kris­tus­ta, maa­il­man va­loa, jot­ta me voi­sim­me ol­la maa­il­man va­lo­ja. Jot­ta me voi­sim­me lois­taa pi­me­äs­sä toi­voa ja an­taa loh­tua niil­le, jot­ka ei­vät nii­tä muu­ten löy­täi­si.

Kut­su lois­taa meil­le edel­leen Bet­le­he­min va­lo­na. Se lois­taa vaik­ka muu­al­la oli­si pi­me­ää, vaik­ka oma var­jom­me oli­si täyn­nä sy­si­mus­taa. Tuo valo kut­suu mei­tä mat­kal­le, me voim­me läh­teä sil­le tie­tä­jien ta­paan muit­ta mut­kit­ta, roh­ke­as­ti koh­ti tun­te­ma­ton­ta. Bet­le­he­min valo lois­taa. Se on maa­il­man ja myös mei­dän toi­vom­me. Sa­mal­la se on loh­du­tuk­sem­me ar­ki­sel­la mat­kal­lam­me.

Ol­li-Mat­ti Vuo­ri

vt. kirk­ko­her­ra, Ko­ke­mä­en seu­ra­kun­ta

Olli-Matti Vuori