San­na Jääs­ke­läi­nen

Mie­li­ku­vam­me Syl­vi Kek­ko­ses­ta, pre­si­dent­ti Ur­ho Kek­ko­sen puo­li­sos­ta, on hie­man va­rau­tu­neen nä­köi­nen, useim­mi­ten va­ka­va nai­nen, jon­ka tum­mat hiuk­set on kier­ret­ty hil­li­tyl­le nut­tu­ral­le. Mie­li­ku­vat pe­rus­tu­vat useim­mil­la meis­tä van­hoi­hin va­lo­ku­viin, mut­ta piir­ty­vät vah­voi­na ta­jun­taan. Niin­pä moni on tul­lut ker­to­maan oh­jaa­ja Min­na Nur­me­li­nil­le ja näyt­te­li­jä Mer­vi Ta­ka­ta­lol­le, mil­lai­nen Syl­vi oi­kein oli, kun on kuul­lut, et­tä he työs­tä­vät hä­nes­tä näy­tel­mää.

Kak­sik­ko ei kui­ten­kaan suos­tu luk­kiu­tu­maan näi­hin en­nak­ko-odo­tuk­siin, vaan ha­lu­aa tuo­da näyt­tä­möl­le nai­sen, joka on pal­jon mie­li­ku­via suu­rem­pi: elä­väi­nen, tun­te­va ih­mi­nen.

– Tämä ei ole elä­mä­ker­ran näy­tel­mä­ver­sio, vaan ta­ri­na ih­mi­sis­tä ja koh­ta­lois­ta. Se poh­tii, mitä oli­si voi­nut ta­pah­tua ja tul­kit­see to­del­li­suut­ta. Ih­mi­nen on jul­ki­si­vun al­la pal­jon enem­män kuin mitä nä­em­me, he sa­no­vat.

Syl­vi – en­sim­mäi­nen nai­nen saa en­si-il­tan­sa Po­rin Te­at­te­rin pie­nel­lä näyt­tä­möl­lä tors­tai­na 9. mar­ras­kuu­ta.

Mer­vi Ta­ka­ta­lon roo­li­työ Syl­vi­nä kun­ni­oit­taa esi­ku­vaan­sa.

– An­nan roo­li­hah­mon vir­ra­ta lä­vit­se­ni ja ha­lu­an pi­tää hä­nes­tä hy­vää huol­ta, en mis­sään ni­mes­sä lou­ka­ta, hän luon­neh­tii työs­ken­te­ly­ta­paan­sa.

Jo­han­na Ven­hon En­sim­mäi­nen nai­nen -ro­maa­niin pe­rus­tu­vaa näy­tel­mä­teks­tiä Ta­ka­ta­lo pi­tää kiin­nos­ta­va­na.

– Ven­hon kir­ja on to­del­la kau­nis, kuin pit­si­lii­na. Näy­tel­mäs­sä on rou­he­am­pi ote, elä­män­ma­kui­nen ja läs­nä­o­le­va.

Minna Nurmelin (oik.) on ohjannut aiemmin Porin Teatterissa Peppi Pitkätossun 1990-luvun lopulla. Mervi Takatalo on esiintynyt Porissa Kirjurin kesäteatterissa muutama vuosi sitten. Nyt hän tekee pääroolin Sylvinä ja ensi keväänä myös Tuhkimo-näytelmässä. Kuva: Sanna Jääskeläinen

Näy­tel­mä­teks­tin on dra­ma­ti­soi­nut Maia Häk­li. Kun Po­rin Te­at­te­ri kut­sui Min­na Nur­me­li­nin näy­tel­män oh­jaa­jak­si, teks­tin työs­tä­mi­nen jat­kui yh­des­sä.

– Kos­ka ky­sees­sä on kan­ta­e­si­tys, olem­me muo­kan­neet sitä vie­lä har­joi­tus­ten yh­tey­des­sä, Nur­me­lin ker­too.

– Mai­an dra­ma­ti­soin­ti kyl­lä poh­jau­tuu kir­jaan, mut­ta vain väl­jäs­ti ja on it­se­näi­nen näyt­tä­mö­te­os. Haas­te on se, et­tä teos ker­too oi­keis­ta lä­hi­his­to­ri­an hen­ki­löis­tä ja ta­pah­tu­mis­ta, mut­ta on kui­ten­kin fik­ti­o­ta. Ha­lu­am­me pi­tää fak­tat mah­dol­li­sim­man oi­kei­na, mut­ta fik­tio an­taa va­paut­ta luo­da.

Yk­si haas­te kä­si­kir­joit­ta­jil­le on ol­lut Syl­vin puo­li­so UKK, jon­ka elä­mäs­tä ja ajat­te­lus­ta on kir­joi­tet­tu hyl­ly­met­reit­täin ana­lyy­se­jä. Puo­li­so on jää­nyt taus­tal­le.

– Tämä esi­tys ker­too ni­me­no­maan Syl­vis­tä. Ur­ho on mu­ka­na, mut­ta em­me ha­lun­neet an­taa Ur­hon kas­vaa pää­hen­ki­lök­si. Syl­vil­lä oli kui­ten­kin kes­kei­nen roo­li myös puo­li­son­sa uran luo­mi­ses­sa, hän spar­ra­si ja he loi­vat yh­des­sä stra­te­gi­oi­ta. Hei­dän avi­o­liit­ton­sa on näy­tel­män kes­kei­nen tee­ma.

Syl­vi-näy­tel­män tee­mat osu­vat ai­kaan, jota eläm­me. Syl­vi ja Ur­ho Kek­ko­nen loi­vat 1930-lu­vul­la yh­des­sä po­liit­ti­sen lin­jan, jon­ka yti­me­nä oli toi­min­ta ää­ri­lii­keh­din­tää vas­taan. Nur­me­lin ja Ta­ka­ta­lo kui­ten­kin pai­not­ta­vat, et­tei Syl­vi ole his­to­ri­al­li­nen näy­tel­mä, vaik­ka sii­nä on mu­ka­na his­to­ri­al­li­sia kään­tei­tä.

– Sen ai­he­pii­re­jä ovat tun­ne­ä­ly, em­pa­tia, pa­ri­suh­de, rak­kaus, hen­ki­lö­koh­tai­nen kas­vu sekä toi­vo eli syy jat­kaa. Sekä se, mi­ten ih­mi­nen suh­tau­tuu elä­mään, kun isot va­lin­nat on teh­ty, Ta­ka­ta­lo sa­noo.

Näy­tel­män ko­ey­lei­sö on elä­nyt ta­ri­nas­sa mu­ka­na. Nur­me­lin ja Ta­ka­ta­lo sa­no­vat, et­tä Syl­vi on ai­kuis­ten näy­tel­mä, ei­vät­kä suo­sit­te­le sitä al­le 12-vuo­ti­ail­le. Kiin­nos­tus näy­tel­mää koh­taa on ol­lut suur­ta etu­kä­teen. Te­at­te­ris­ta ker­ro­taan, et­tä tämä vuo­den esi­tyk­sis­tä jo 88 pro­sent­tia li­puis­ta on va­rat­tu.