Kun mon­taa eri lää­ket­tä käyt­tä­vää hen­ki­löä hui­maa ja vä­syt­tää nor­maa­lia enem­män, syy voi löy­tyä lää­ki­tyk­ses­tä.

Ase­ma-ap­tee­kis­sa pa­nos­te­taan lää­ke­hoi­don ar­vi­oin­tei­hin. Ap­teek­ka­ri Lee­na As­ta­la ker­too:

– Mo­ni­sai­raan tai iäk­kään hen­ki­lön lää­ke­lis­tat ovat usein pit­kiä. Ne ovat voi­neet ker­tyä vuo­sien ai­ka­na eri lää­kä­reil­tä. Käyt­töön on voi­nut jää­dä sel­lai­si­a­kin lääk­kei­tä, jot­ka ei­vät enää oli­si tar­peen. Lis­tal­la voi myös ol­la kah­ta eri lää­ket­tä, jot­ka yh­des­sä otet­tu­na ai­heut­ta­vat hait­ta­vai­ku­tuk­sia.

Lääk­kei­den hai­tat ja yh­teis­vai­ku­tuk­set tun­ne­taan ny­ky­ään pa­rem­min kuin en­nen. Ase­ma-ap­tee­kis­sa lää­ke­hoi­don ar­vi­oin­ti­kou­lu­tuk­sen saa­nut far­ma­seut­ti tai pro­vii­so­ri käy läpi asi­ak­kaan käyt­tä­mät lääk­keet, mah­dol­li­set pääl­lek­käi­syy­det ja yh­teis­vai­ku­tuk­set. Asi­a­kas saa mu­kaan­sa kir­jal­li­sen ra­por­tin ja hoi­ta­va lää­kä­ri te­kee tar­vit­ta­es­sa muu­tok­set asi­ak­kaan lää­ki­tyk­seen.

As­ta­la ker­too, et­tä eri­tyi­ses­ti tu­leh­dus­ki­pu­lääk­keet ovat vaa­ran­paik­ka ikäih­mis­ten koh­dal­la. Kah­ta tu­leh­dus­ki­pu­lää­ket­tä ei saa käyt­tää sa­ma­nai­kai­ses­ti.

– On tär­ke­ää muis­taa, et­tä it­se­hoi­to­lääk­keet­kin ovat lääk­kei­tä. Esi­mer­kik­si pa­ra­se­ta­mo­lia myy­dään it­se­hoi­to­lääk­kee­nä, mut­ta myös re­sep­ti­lääk­kee­nä eri kaup­pa­ni­mel­lä. Lii­an isoi­na an­nok­si­na pa­ra­se­ta­mo­li voi ai­heut­taa va­ka­via hait­ta­vai­ku­tuk­sia, ku­ten mak­sa­vau­ri­on.

As­ta­la muis­tut­taa, et­tä ap­tee­kis­sa pää­see ma­ta­lal­la kyn­nyk­sel­lä jut­te­le­maan ter­vey­den­hoi­don am­mat­ti­lai­sen kans­sa. Yk­sin ei kan­na­ta jää­dä var­sin­kaan sil­loin, jos lääk­kei­den hait­ta­vai­ku­tuk­sia on il­men­nyt. Far­ma­seu­tin tai pro­vii­so­rin te­ke­mä lää­ke­hoi­don ar­vi­oin­ti ot­taa esi­mer­kik­si vas­tuu­ta pois omais­hoi­ta­jan har­teil­ta, ja aut­taa myös lääk­kei­den käyt­tä­jää it­se­ään.

– Ai­na ei hok­sa­ta, kuin­ka hyvä ter­vey­den­huol­lon toi­mi­pis­te ap­teek­ki on. Ap­teek­kiin ei tar­vit­se jo­not­taa tai va­ra­ta ai­kaa, vaan ai­na pää­see jut­te­le­maan lää­ke­a­si­ois­ta am­mat­ti­lai­sen kans­sa.

Vä­es­tö van­he­nee ja lääk­kei­tä käy­te­tään jat­ku­vas­ti enem­män. Sik­si lää­ke­hoi­don ar­vi­oin­ti on yhä tär­ke­äm­pi osa ap­tee­kin pal­ve­lua.

– Lääk­kei­den hait­ta­vai­ku­tuk­set al­tis­ta­vat uu­sil­le on­gel­mil­le, jot­ka kuor­mit­ta­vat ter­vey­den­huol­toa. Esi­mer­kik­si hui­maus al­tis­taa kaa­tu­mil­le ja lonk­ka­mur­tu­mil­le. Voi tul­la vä­sy­mys­tä ja se­ka­vuut­ta. Lo­pul­ta po­ti­las ei enää pär­jää­kään ko­to­na, vaik­ka toi­min­ta­ky­ky oli­si ol­lut ai­kai­sem­min hyvä. Jos­kus lää­ket­tä vaih­ta­mal­la voi­daan pääs­tä eroon hait­ta­vai­ku­tuk­sis­ta, ja voi­daan saa­da po­ti­laan toi­min­ta­ky­ky pa­rem­mak­si, As­ta­la neu­voo.

Va­paa­eh­toi­sia et­si­tään lää­ke­hoi­don har­joi­tu­sar­vi­oin­tei­hin

Ap­tee­kit kou­lut­ta­vat hen­ki­lö­kun­taan­sa lää­ke­hoi­don ar­vi­oin­tei­hin. Myös osa Ase­ma-ap­tee­kin hen­ki­lö­kun­nas­ta suo­rit­taa par­hail­laan ky­seis­tä li­sä­kou­lu­tus­ta, jon­ka tii­moil­ta teh­dään har­joi­tu­sar­vi­oin­te­ja.

Ase­ma-ap­teek­ki et­sii mo­nia eri lääk­kei­tä käyt­tä­viä hen­ki­löi­tä osal­lis­tu­maan har­joi­tu­sar­vi­oin­tei­hin. Ar­vi­oin­nis­sa far­ma­seut­ti tai pro­vii­so­ri haas­tat­te­lee po­ti­las­ta ja ar­vi­oi lää­ke­hoi­don ko­ko­nai­suu­den.

Hän te­kee ha­vain­nois­taan ra­por­tin lää­kä­ril­le mah­dol­li­sia lää­ki­tys­muu­tok­sia var­ten. Har­joi­tu­sar­vi­oin­nit teh­dään yh­teis­työs­sä Po­rin ope­tus­ter­vey­sa­se­man kans­sa. Li­sä­tie­to­ja saa Ase­ma-Ap­tee­kis­ta ja Itä-Po­rin Ap­tee­kis­ta.