Mer­ja Kö­nö­nen / STT

Suo­mi kat­soo Eu­roo­pan uni­o­nia hy­vin nurk­ka­kun­tai­ses­ti. Meil­lä las­ke­taan, mon­ta­ko eu­roa EU-jä­se­nyy­des­tä hyö­dym­me tai mon­ta­ko eu­roa sii­tä mak­sam­me, mut­ta laa­jem­mat nä­ke­myk­set Eu­roo­pan tu­le­vai­suu­des­ta puut­tu­vat, sa­noo Eu­roop­pa-tut­ki­ja Kim­mo Elo Itä-Suo­men yli­o­pis­tos­ta.

Kes­ki­viik­ko­na tu­lee ku­lu­neek­si 30 vuot­ta sii­tä, kun Suo­mes­sa jär­jes­tet­tiin neu­voa-an­ta­va kan­sa­nää­nes­tys EU:hun liit­ty­mi­ses­tä. Jä­se­nyyt­tä puol­ta­va kan­ta voit­ti, ja Suo­mi liit­tyi jä­se­nek­si vuo­den 1995 alus­ta.

Elo har­mit­te­lee, et­tä Suo­mes­sa ei juu­ri kes­kus­tel­la, mitä EU voi­si yh­tei­sö­nä teh­dä, vaan asi­oi­ta kat­so­taan en­si­si­jai­ses­ti Suo­men omas­ta nä­kö­kul­mas­ta, Suo­mi en­sin -vink­ke­lis­tä. Pel­ko­na tun­tuu ole­van, et­tä laa­jem­pi eu­roop­pa­lai­nen ajat­te­lu sa­tai­si eu­rok­riit­tis­ten laa­riin.

Suo­mi oli vie­lä jä­se­nyy­den al­ku­vuo­det vah­vas­ti yh­den­ty­mi­sen kan­nat­ta­ja, osin voi­ma­kas­tah­toi­sen pää­mi­nis­te­ri Paa­vo Lip­po­sen (sd.) oh­jaa­ma­na. Suo­mes­ta tuli – nä­kö­kul­mas­ta riip­pu­en ke­hu­na tai vi­noi­lu­na – EU-maa­na "luo­kan pa­ras op­pi­las".

Suun­ta muut­tui, kun EU:n uu­sit­tu pe­rus­so­pi­mus tuli voi­maan vuon­na 2009 ja muun mu­as­sa li­sä­si enem­mis­tö­pää­tök­siä ja vah­vis­ti eu­ro­par­la­men­tin ase­maa. Vii­meis­tään täs­sä koh­ti luo­tiin poh­jaa pe­rus­suo­ma­lais­ten EU-kriit­ti­sel­le po­li­tii­kal­le.

– Täs­tä läh­tien Suo­mi on ol­lut kriit­ti­nen jä­sen­maa. Kriit­ti­syys on nä­ky­nyt eri­tyi­ses­ti ta­lou­den­pi­dos­sa.

– Suo­mes­sa on myös suh­tau­dut­tu hy­vin nui­vas­ti EU:n toi­mi­val­tuuk­sien kas­va­mi­seen ja kaik­keen, mikä tu­li­si mak­sa­maan Suo­mel­le li­sää, Elo sa­noo STT:lle.

Suo­mi on mat­kan­nut ai­ka kau­as Lip­po­sen ajois­ta, vaik­ka toki EU:kin on sa­maan ai­kaan muut­tu­nut.

– Suo­mi ha­raa ai­ka pal­jon vas­taan myös sel­lai­sia uu­dis­tuk­sia, jot­ka pyr­ki­vät rat­ko­maan EU:n iso­ja on­gel­mia esi­mer­kik­si pää­tök­sen­te­os­sa tai Uk­rai­nan so­dan syn­nyt­tä­mäs­sä tur­val­li­suus­po­liit­ti­ses­sa muu­tok­ses­sa.

Elon mu­kaan Suo­mi on vaa­ras­sa jää­dä EU:ssa "in­teg­raa­ti­o­po­liit­ti­seen pait­si­oon" – var­si­kin jos EU:ssa pää­dy­tään rat­kai­suun, jos­sa kaik­ki jä­sen­maat ei­vät ete­ne kai­kis­sa asi­ois­sa yh­tä jal­kaa, vaan osa mais­ta läh­tee tii­viim­pään yti­meen ja osa jät­täy­tyy sen ul­ko­puo­lel­le.

– Jos Suo­mi suh­tau­tuu nui­vas­ti jo­hon­kin, niin muut maat voi­vat to­de­ta, et­tä no, te olet­te sit­ten tuo­ta miel­tä, mut­ta me ai­na­kin me­nem­me täl­lä pie­nem­mäl­lä po­ru­kal­la eteen­päin. Tätä vaih­to­eh­toa ei näy­te­tä meil­lä vält­tä­mät­tä otet­ta­van va­ka­vas­ti.

Sa­man­lai­nen nä­kö­a­lat­to­muus ja yh­teis­ten tu­le­vai­suu­den­ku­vien puu­te to­sin vai­vaa Elon mu­kaan koko EU:ta­kin. Puut­tuu yh­tei­nen kom­pas­si, yh­tei­nen kat­se edes vii­den tai kym­me­nen vuo­den pää­hän, pääl­le kaa­tu­vien krii­sien yli.

– Toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­keen oli ih­mi­siä, jot­ka miet­ti­vät, et­tä näin ei voi ai­na­kaan jat­kua, et­tä me so­dim­me 30 vuo­den vä­lein. Täl­lai­sia nä­ke­myk­sel­li­siä Eu­roop­pa-ajat­te­li­joi­ta ei nyt juu­ri­kaan ole.

EU-jä­se­nyys oli ai­ka­naan Suo­mel­le tär­keä ra­ja­pyyk­ki, mut­ta yh­den­ty­mis­tä län­ti­seen Eu­roop­paan oli Elon mu­kaan edis­tet­ty jo 1960-lu­vul­ta läh­tien sen mu­kaan, mikä kul­loi­ses­sa­kin maa­il­man­ti­lan­tees­sa oli mah­dol­lis­ta. Ta­lou­des­sa yh­den­ty­mi­nen oli eden­nyt­kin jo var­sin pit­käl­le.

– Jä­se­nyys oli toki vai­ku­tuk­sil­taan kaik­kein suu­rin as­kel, mut­ta sitä edel­si mon­ta pie­nem­pää as­kel­maa, jot­ka myös val­men­si­vat Suo­mea jä­se­nyy­teen.

EU-jä­se­nyy­den kan­nal­ta otol­lis­ta oli, et­tä meil­lä oli pe­räk­käin kak­si pää­mi­nis­te­riä, jot­ka pi­ti­vät in­teg­raa­ti­o­ta erit­täin tär­ke­ä­nä ti­lan­tees­sa, jos­sa Suo­mi jou­tui Neu­vos­to­lii­ton ro­mah­det­tua miet­ti­mään koko ul­ko­po­liit­ti­sen lin­jan­sa uu­sik­si. Maan luot­sa­si EU:n jä­se­nek­si pää­mi­nis­te­ri Es­ko Aho (kesk.), ja hä­nen jäl­keen­sä Lip­po­nen vei Suo­mea edel­leen sy­vem­mäl­le EU:hun.

– Sel­väs­ti näh­tiin, et­tä in­teg­raa­ti­on no­pea va­kiin­nut­ta­mi­nen osak­si suo­ma­lais­ta po­liit­tis­ta kult­tuu­ria oli sen ajan olois­sa hy­vin tär­keä teh­tä­vä.

Ku­ten vii­mek­si Nato-jä­se­nyys­ha­ke­muk­sen ai­ka­na, myös EU-jä­se­nyyt­tä val­mis­tel­les­saan Suo­mi kat­soi Ruot­sin suun­taan, vaik­ka Suo­mes­sa yhä ko­ros­tet­tiin yh­teis­työ­tä myös Ve­nä­jän kans­sa. Neu­vos­to­lii­ton ha­jo­a­mi­sen avaa­ma ti­lai­suus ha­lut­tiin käyt­tää hy­väk­si.

– Po­liit­ti­nen joh­to teki sen ar­vi­on, et­tä nyt on mo­men­tum (rat­kai­se­va het­ki), jos­sa voi­daan tä­hän in­teg­raa­ti­oon läh­teä.

Jä­se­nyyt­tä puol­let­tiin pit­käl­ti tur­val­li­suus­po­li­tii­kal­la ja va­kau­den tuo­mi­sel­la. Vas­tus­ta­jat taas ko­ros­ti­vat muun mu­as­sa pää­tän­tä­val­lan me­net­tä­mis­tä Brys­se­liin ja maa­ta­lou­den ah­din­koa.

– Nämä ky­sy­myk­set ovat yhä akuut­te­ja tä­nään­kin, jos ote­taan uu­sia in­teg­raa­ti­oas­ke­lei­ta, Elo huo­maut­taa.

Kan­sa­nää­nes­tyk­sen ai­kai­sis­ta suu­ris­ta puo­lu­eis­ta EU-jä­se­nyys tuot­ti tus­kaa lä­hin­nä pää­mi­nis­te­ri­puo­lue kes­kus­tal­le, sil­lä jä­se­nyys tie­si mul­lis­tus­ta maa­ta­lou­del­le, jos­ta suu­ri osa puo­lu­een ydin­kan­nat­ta­jis­ta sai elan­ton­sa.

Kes­kus­ta­joh­to kään­si voi­mal­la vä­ke­ään jä­se­nyy­den kan­nal­le: Aho il­moit­ti ero­a­van­sa pu­heen­joh­ta­jan teh­tä­väs­tä, jos EU-jä­se­nyys tyr­mät­täi­siin. Ke­sän 1994 puo­lu­e­ko­kous Jy­väs­ky­läs­sä hy­väk­syi­kin Ahon aja­man myön­tei­sen EU-lin­jan sel­vin lu­vuin.

Ko­koo­mus ja SDP oli­vat jo ai­em­min aset­tu­neet jä­se­nyy­den kan­nal­le.

Aho ei ol­lut ai­noa yk­kös­päät­tä­jis­tä, joka si­toi ase­man­sa EU-jä­se­nyy­teen. Tuol­loi­nen pre­si­dent­ti Mart­ti Ah­ti­saa­ri sa­noi vuon­na 2015 Ylen Yk­kö­saa­mun haas­tat­te­lus­sa, et­tä oli­si eron­nut pre­si­den­tin teh­tä­väs­tä, jos ei-kan­ta oli­si voit­ta­nut EU-kan­sa­nää­nes­tyk­ses­sä.

– Sa­noin vai­mol­le­ni, et­tä jos en saa suo­ma­lai­sia va­kuut­tu­neik­si, et­tä EU:hun pi­tää men­nä, ja Suo­mi ää­nes­tää jä­se­nyyt­tä vas­taan, niin minä ero­an. Sit­ten saa­vat hank­kia toi­sen pre­si­den­tin tä­hän maa­han, hän muis­te­li.

Suo­mi oli jät­tä­nyt jä­sen­ha­ke­muk­sen­sa maa­lis­kuus­sa 1992. Vuo­den 1994 kan­sa­nää­nes­tyk­ses­sä 56,9 pro­sent­tia suo­ma­lai­sis­ta kan­nat­ti EU-jä­se­nyyt­tä. Kan­sa­nää­nes­tyk­sen jäl­keen edus­kun­ta hy­väk­syi Suo­men liit­ty­mi­sen. Kyl­lä-ää­niä an­net­tiin edus­kun­nas­sa 152, ei-ää­niä 45. Yk­si ää­nes­ti tyh­jää ja yk­si oli pois­sa.

Vuo­den 1995 alus­ta Suo­mi liit­tyi jä­se­nek­si yh­tä ai­kaa Ruot­sin ja Itä­val­lan kans­sa.

Nor­ja oli ol­lut nel­jän­te­nä maa­na neu­vot­te­le­mas­sa jä­se­nyy­des­tä, mut­ta jäi lo­pul­ta EU:n ul­ko­puo­lel­le. Nor­ja­lai­set tor­jui­vat jä­se­nyy­den lop­pu­vuo­den 1994 kan­sa­nää­nes­tyk­ses­sä jo tois­ta­mi­seen.